Esittämisen hetki

kuva: Ville Hautakangas

Esittävän taiteen luomisprosessi on erityinen. Joka kerta yhtä erikoinen ja aina ihan erilainen. Ja koko matka on kuljettava, mistään ei pysty oikaisemaan. Vaikka työvuosia olisi kuinka, nollasta on lähdettävä.

Se alkaa tyhjästä. Ideasta, fiiliksestä, toiveesta, keksinnöstä, ajatuksesta, jota kokeillaan. Josta innostutaan, kiihdytään, turhaudutaan, ahdistutaan. Jota toistetaan, treenataan, kokeillaan, pohditaan ja toistetaan aina vaan ja lopulta – tehdään päätös ja luotetaan.

Kun pitkän reitin kuljettuaan on valmis päästämään irti, valmis tuomaan tuotoksensa julki, on se läsnä mittansa ajan ja sitten kadonnut. Ja mitä jäljelle jää?

Esittämisen hetki tekee jotain jokaiselle. Hetki jättää jäljen katsojaan ja se jättää jäljen esiintyjään. Jäljen, joka voi olla häilyvä ja ohimenevä, haalea ja vaikuttamaton, mutta se voi myös olla jälki, joka ihmiseen jää loppuelämäksi. Jotain, mikä vaikuttaa valintoihin, muuttaa hänen elämänsä. Katsojan ja esiintyjän välille syntynyttä yhteyttä, joka tuo tarinan katsojalle, ei kukaan voi ottaa katsojalta pois. Hän vie sen mukanaan katsomosta poistuessaan, hän kantaa sitä sydämessään, se on ikuisesti hänen.