Vaaraa kohti

Vaaran uhatessa elimistö pyrkii pelastautumaan, energia lisääntyy, hengitys tihenee, pulssi nousee ja suoli tyhjenee, jotta taistelu tai pakoon juoksu olisi menestyksekäs ja hengissä säilyminen taattu. Miten kertoa elimistölle, että esiintyminen ei ole sellainen vaaratilanne? Miten saada kroppa ja mieli ymmärtämään, ettei mitään niin järisyttävää voi tapahtua, että siitä olisi kenellekään loppujen lopuksi vakavaa haittaa?

Rakas elimistö, kaikki on hyvin. Menen lenkille, jotta tiedät minun juoksevan karkuun. Olen turvassa, älä huoli. Syön kevyesti ja annan suolen tyhjentyä, jotta tiedät minun pystyvän nopeammin pakoon. Tankkaan hyvälaatuista superenergiaa, jotta jaksan pakomatkani. Joogaan hengitystä rauhallisemmaksi, koska sinä pidät siitä. Rakas elimistö, me selviämme.

Kuva: Ville Hautakangas