Olen aina laulanut tosi monella eri tavalla. Muistan jo aikaa sitten miettineeni ekan kerran, että mikähän mun oma ääni oikein on, kun muutan usein ääntäni halutun tyylin ja tyypin mukaan. Mua kiehtoo vanha jazz. Rakastan oopperaa ja musikaaleja. Ihastun melodisiin rokkibiiseihin ja janoan euroviisumodulaatioita. Tykkään haastaa itseäni ja rikkoa rajoja. Musta on kiinnostavaa, miten oma ääni voi taipua niin moneen. Complete Vocal Instituten laulajakoulutus Tanskassa sai mut näkemään lauluääneni vielä laajempana soundipankkina, enkä enää rajaa itseäni mihinkään tiettyyn äänialaan. No joo, klassisessa olen kyllä lyyrinen sopraano, siitä lienee turha väitellä. Laulan pienestä c:stä kolmiviivaiseen e:hen ja jotain vähemmän hallittuja huiluääniä sen yläpuolellekin.

Musiikkiteatteri on mun juttu. Lähtien lapsuuden musiikkiluokista, teatteriharrastuksesta ja orkesterisoitosta, musiikin resonanssissa oleminen on mulle edelleen tosi tärkeetä. Musiikkiteatterin erikoistumisopinnot TeaKissa sai mut janoamaan entistä enemmän haastavia stemmasatseja ja raskaita soolonumeroita. Kirkkaaksi hiottu tarina, jonka helppouden ja keveyden illuusion eteen on tehty satoja työtunteja, iskee katsojaan ja jättää onnistuessaan vahvan jäljen syvälle sisimpään.