Laulajana mun tieni on ollut hyvin rönsyilevä ja kuoppainenkin. Teatterikoulusta valmistuessani 2002 käsitykseni, taitoni ja tietoni musikaalilaulamisen vaatimuksista oli todella suppea. Olin ihan hyvin laulava näyttelijä. Osasin tulkita, kertoa tarinaa laulaen ja tunnelmoida, mutten tiennyt juuri mitään musikaalilaulamisen tyyleistä ja tekniikoista.
Työttöminä vuosinani aloin opiskella lisää. Tein klassisen laulun ammattitutkinnon ja sitten CVT-tutkinnon ja sitten Jo Estill-opintoja, joita jatkan edelleen. Vasta Estill-opinnot avasivat mulle sen koko kuvan, mitä musikaalilaulaminen voi olla (toki kaikki sitä ennen tekemäni oli todella hyödyllistä, jotta oli mahdollista ymmärtää).
Laulamisessa ei ole mitään mystistä. Lahjakkuus, valovoima ja tähtipöly ovat toki osaa esiintyjän erityisyyttä, mutta itse laulaminen on loppujen lopuksi anatomiaan perustuvaa lihastyötä. Anatomian ymmärtäminen on auttanut mua valtavasti ja antanut harjoittelurauhan. Keskeneräisyyden sietokyky ja omien heikkouksien löytäminen on kääntynyt voimavaraksi ja motivaatioksi.
Tein Evitan roolia Seinäjoen Kaupunginteatterissa. Rooli oli tähänastisen urani monipuolisin, haastavin ja rakkain musiikkiteatterityö. Sain esittää Evitan 24 kertaa kunnes Korona keskeytti sen.
Ohjaus Tuomas Parkkinen.
Tampereen Teatterin musikaalissa Cats tein Jellimaarin ja Neiti Kylkiluun roolit kausilla 2017-2018. Laulullisesti teos haastoi yhdistämään aerobista kissaliikuntaa ja äärimmäisen korkeaa laulusatsia. Ohjaaja Georg Malvius. Koreografi Adrienne Åbjörn.